Osa 1~Uusi elämä
Inka Kajo viittoi hengästyneenä taksia pysähtymään. Hän oli juossut kaksikymmentä kilometriä puistoon korkokengillä! Nyt hän asettui taksin takapenkille sinne juuri asettamansa kassin viereen.
"Minne ajetaan?" Taksikuski kysyi.
”Willow Creekin kaupungintalolle!” Inka sanoi päättäväisesti.
Hän oli vielä sinä aamuna tarkastanut Willow Creekin asukasviraston ja kiinteistömaailman toimipisteiden sijainnit, eikä ollut hämmästynyt ollenkaan nähdessään molempien toimivan kaupungintalolla ja asukasvirastoon piti jokaisen kaupungin asukkaan kirjautua koko nimellään, Inkan pitäisi käyttää keksittyjä nimiä mutta se ei olisi haaste! Inka oli lapsena leikkinyt olevansa Inka Julia Kajon sijaan Peppi Riikka Kajo ja ajatteli haluavansa olla samainen ihminen vieläkin, ja nyt hänellä oli siihen tilaisuus! Oasis Springsin rajalla Inka nosti pienen teininä lahjaksi saadun olkalaukun syliinsä ja kurkkasi sen sisään, sisältö oli ennallaan, pieni pussi kynsilakkoja ja hygieniä tarvikkeita varten, ensimmäiset paidat jotka hän oli ostanut, parit hajalla olevat farkut, collegehuppari, lenkkarit, vähän tekemistä ja muutamat henkilökohtaiset tavarat. Seuraavaksi hän sulki silmänsä ja ajatteli Ronin onnea kun tämä palaa töistä ja näkee Inkan lavastaman kidnappauksen.
”Perillä! Hinnaksi tulee 95.95€!” Taksikuski herätti Inkan ajatuksistaan kaksikymmentäviisi minuuttia myöhemmin.
”Kiitos!” Inka sanoi ja maksoi kuskille.
”Ääh! Työtäni minä vain!” Kuski vähätteli ja ajoi pois.
Inka laittoi kassinsa paremmin olalleen ja oli tyytyväinen koska oli vasta vähän aikaa sitten täyttänyt kahdeksantoista ja ei oikein erottunut paikallisesta nuorisosta. Hän katseli vähän aikaa ympärilleen, treeniasuisia kaupunkilaisia hölkkäsi kadulla olevalle kuntosalille ja sieltä pois
(Kuva kuntosalista ja parista sinne menevästä simistä)
läheisen yhdistetyn yökerhon ja baarin seinään nojaili muita noin kahdeksantoista vanhoja polttaen tupakkaa,
(Kuva muokatusta yökerhosta)
jokin taidealan opiskelija ryhmä kiiruhti museoon ja
(Kuva museosta)
lopulta hänen katseensa kohdistui kaupungintaloon. Talo oli Oasis Springsin vastaavan tavoin pienessä kuopassa ja sinne johti portaat.
(Kuva kaupungintalosta!)
Inka kapusi portaat alas ja lähti etsimään asukasvirastoa joka sitten löytyi toisesta kerroksesta. Hän käveli tiskille ja sen takana oleva nainen kysyi: ”Uusi vai?”
”Kyllä!” Inka vastasi.
”Nimi?”
”Peppi Riikka Kajo!”
”Ikä?”
”Kahdeksantoista!”
”Syntymäpäivä?”
”1.1.2000!”
”Kiitos neiti Kajo. Mitä tarvitset seuraavaksi?”
”Työpaikka ja asunto olisivat tarpeellisia...”
”Koulutus?”
”Peruskoulu käyty, lukio käyty ja kävin Oasis Springsissä ammattikorkeakoulun josta valmistuin taidealalle.”
”Kiitos, suosittelen näiden tietojen mukaan käymään seuraavaksi ’Taidegalleria 1001 sanaa’-firman toimistossa ja jos siellä ei tärppää näiden koulunkäyntien jälkeen pääsee myös taidekriitikoksi ’Taideaika’-lehteen.”
”Kiitos!”
”Neiti?”
Peppi vilkaisi taakseen. ”Niin?”
”Näytätte olevan raskaana?” Peppi nyökkäsi. ”Alaikäisiä ei ole pakko rekisteröidä, pelkän syntymätodistuksen kopion jonka lääkäri on allekirjoittanut anto riittää!”
”Kiitos!
Seuraavana Peppi kiiruhti Taidegallerian johtajan puheille, myymälässä hän pysähtyi hetkeksi katselemaan yhtä maalausta.
”Anteeksi? Haluatteko ostaa sen?” Myyjän asuinen mies kysyi häneltä.
”En, mulla on nyt kiire jäin vaan hetkeks katsoon sitä!” Peppi kivahti, hän ei enää luottanut miehiin.
”Oletteko aivan varma?” Mies yritti.
”Etkö sä hyvä ihminen suomea ymmärrä?”
”Ymmärränhän minä!”
”Hyvä! Kerro nyt onko sun pomos paikalla?”
”Olenhan minä.” Mies sanoi.
”Sä et nyt ihan ymmärtäny! Onks se sun pomos paikal?”
”Oon mä! Eerik, Taidegallerian omistaja.”
”Hups!” Peppi ajatteli.
”No kelpaaks se taulu nyt vai mitä sä täältä haet?”
”Työpaikkaa...”
Eerik kertoi että gallerian ainoa vapaa paikka oli paletinputsaaja ja Peppi otti paikan vastaan kerrottuaan koulutuksensa.
Viitisen minuuttia myöhemmin Peppi käveli tyytyväisenä vasta ostamaansa taloon.
(Peppi kävelemässä/juoksemassa kotiin!)
Mutta millaisen asunnon Peppi osti? Se selviää sitten ensi kerralla! Kiitos kun luit ja nähdään ensi osassa! Simshullu ja neiti Kajo kiittävät! Ja tällä hetkellä kone on hajalla joten kuvat puuttuvat mutta ne tulevat kyllä jossain vaiheessa myös prologiin!
”Willow Creekin kaupungintalolle!” Inka sanoi päättäväisesti.
Hän oli vielä sinä aamuna tarkastanut Willow Creekin asukasviraston ja kiinteistömaailman toimipisteiden sijainnit, eikä ollut hämmästynyt ollenkaan nähdessään molempien toimivan kaupungintalolla ja asukasvirastoon piti jokaisen kaupungin asukkaan kirjautua koko nimellään, Inkan pitäisi käyttää keksittyjä nimiä mutta se ei olisi haaste! Inka oli lapsena leikkinyt olevansa Inka Julia Kajon sijaan Peppi Riikka Kajo ja ajatteli haluavansa olla samainen ihminen vieläkin, ja nyt hänellä oli siihen tilaisuus! Oasis Springsin rajalla Inka nosti pienen teininä lahjaksi saadun olkalaukun syliinsä ja kurkkasi sen sisään, sisältö oli ennallaan, pieni pussi kynsilakkoja ja hygieniä tarvikkeita varten, ensimmäiset paidat jotka hän oli ostanut, parit hajalla olevat farkut, collegehuppari, lenkkarit, vähän tekemistä ja muutamat henkilökohtaiset tavarat. Seuraavaksi hän sulki silmänsä ja ajatteli Ronin onnea kun tämä palaa töistä ja näkee Inkan lavastaman kidnappauksen.
”Perillä! Hinnaksi tulee 95.95€!” Taksikuski herätti Inkan ajatuksistaan kaksikymmentäviisi minuuttia myöhemmin.
”Kiitos!” Inka sanoi ja maksoi kuskille.
”Ääh! Työtäni minä vain!” Kuski vähätteli ja ajoi pois.
Inka laittoi kassinsa paremmin olalleen ja oli tyytyväinen koska oli vasta vähän aikaa sitten täyttänyt kahdeksantoista ja ei oikein erottunut paikallisesta nuorisosta. Hän katseli vähän aikaa ympärilleen, treeniasuisia kaupunkilaisia hölkkäsi kadulla olevalle kuntosalille ja sieltä pois
(Kuva kuntosalista ja parista sinne menevästä simistä)
läheisen yhdistetyn yökerhon ja baarin seinään nojaili muita noin kahdeksantoista vanhoja polttaen tupakkaa,
(Kuva muokatusta yökerhosta)
jokin taidealan opiskelija ryhmä kiiruhti museoon ja
(Kuva museosta)
lopulta hänen katseensa kohdistui kaupungintaloon. Talo oli Oasis Springsin vastaavan tavoin pienessä kuopassa ja sinne johti portaat.
(Kuva kaupungintalosta!)
Inka kapusi portaat alas ja lähti etsimään asukasvirastoa joka sitten löytyi toisesta kerroksesta. Hän käveli tiskille ja sen takana oleva nainen kysyi: ”Uusi vai?”
”Kyllä!” Inka vastasi.
”Nimi?”
”Peppi Riikka Kajo!”
”Ikä?”
”Kahdeksantoista!”
”Syntymäpäivä?”
”1.1.2000!”
”Kiitos neiti Kajo. Mitä tarvitset seuraavaksi?”
”Työpaikka ja asunto olisivat tarpeellisia...”
”Koulutus?”
”Peruskoulu käyty, lukio käyty ja kävin Oasis Springsissä ammattikorkeakoulun josta valmistuin taidealalle.”
”Kiitos, suosittelen näiden tietojen mukaan käymään seuraavaksi ’Taidegalleria 1001 sanaa’-firman toimistossa ja jos siellä ei tärppää näiden koulunkäyntien jälkeen pääsee myös taidekriitikoksi ’Taideaika’-lehteen.”
”Kiitos!”
”Neiti?”
Peppi vilkaisi taakseen. ”Niin?”
”Näytätte olevan raskaana?” Peppi nyökkäsi. ”Alaikäisiä ei ole pakko rekisteröidä, pelkän syntymätodistuksen kopion jonka lääkäri on allekirjoittanut anto riittää!”
”Kiitos!
Seuraavana Peppi kiiruhti Taidegallerian johtajan puheille, myymälässä hän pysähtyi hetkeksi katselemaan yhtä maalausta.
”Anteeksi? Haluatteko ostaa sen?” Myyjän asuinen mies kysyi häneltä.
”En, mulla on nyt kiire jäin vaan hetkeks katsoon sitä!” Peppi kivahti, hän ei enää luottanut miehiin.
”Oletteko aivan varma?” Mies yritti.
”Etkö sä hyvä ihminen suomea ymmärrä?”
”Ymmärränhän minä!”
”Hyvä! Kerro nyt onko sun pomos paikalla?”
”Olenhan minä.” Mies sanoi.
”Sä et nyt ihan ymmärtäny! Onks se sun pomos paikal?”
”Oon mä! Eerik, Taidegallerian omistaja.”
”Hups!” Peppi ajatteli.
”No kelpaaks se taulu nyt vai mitä sä täältä haet?”
”Työpaikkaa...”
Eerik kertoi että gallerian ainoa vapaa paikka oli paletinputsaaja ja Peppi otti paikan vastaan kerrottuaan koulutuksensa.
Viitisen minuuttia myöhemmin Peppi käveli tyytyväisenä vasta ostamaansa taloon.
(Peppi kävelemässä/juoksemassa kotiin!)
Mutta millaisen asunnon Peppi osti? Se selviää sitten ensi kerralla! Kiitos kun luit ja nähdään ensi osassa! Simshullu ja neiti Kajo kiittävät! Ja tällä hetkellä kone on hajalla joten kuvat puuttuvat mutta ne tulevat kyllä jossain vaiheessa myös prologiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti